Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
[ ]
04.02.2010 - 06:57

Perheenä olemme muuttaneet usein. Suurin muutto oli Varsinais Suomesta Itä Suomeen. Lapset olivat kouluikäisiä, eikä entisellä kotipaikkakunnalla juuri tasaisilla kynnöspelloilla merenrannalla lunta ollut. Uusi kotimme oli kylässä, jossa kaikki olivat "hiihtohulluja". Meidän  lapset joutuivat opettelemaan, kuka missäkin iässä. Ja olivat aina huonoja toisten rinnalla.

Yläasteikäiset pistivät sukset ristiin, pinnasivat niinä päivinä koulusta ja keksivät keinoja olla pois laduilta. Joku eksyi matkalla kouluun suksineen ihan toiselle puolelle kaupunkia, joku "nyrjäytti nilkkansa". Mielikuvitusta riitti.

Eipä taida MahotonKakara aikusenakaan  hiihtää, kun ei kukaan ole koskaan saanut häntä siitä innostumaan, pakotettu kyllä on.

Pakko hiihtää kuuluu varmaan vieläkin koulujen liikuntasuunnitelmiin. Parina vuonna liikunnanope on antanut  hiihtohaluttomien luistella. Koululla on kyllä liikuntavälineitä, joten suksien puute ei ole este. Ei liene mitään järkeäkään  ostaa suksia  pojalle, joka ei varmasti  niitä käytä. 

Tänä talvena  taas hiihdetään, kaikki.  Kun siihen ei ole halua, kun   luistelu, jalkapallo ja lumilautailu sujuu ja innostaa, niin miksi ihmeessä nuorten on pakko.  Vastenmielisyys koko hiihtoa kohtaan saattaa jäädä poikaan koko iäksi  ja tuonikäisellä se myös kohdistuu opettajaan. Eikä poikaa pätkääkään kiinnosta, jos hiihdon takia hyvä liikuntanumero tippuu peruskoulun päästötodistuksessa. Asialla uhkailu vaan ärsyttää.

Hiidolla on aina ollut hyvin voimakas suomalaisuuden leima:- jo esi-isät muinaisuudessa ja isienisät sodassa ja suomalainen naishiihto se vasta on upeaa ollut. Mitään en näistäkään  aliarvioi. Itse hiihdän mielelläni. Viisikymmenluvun koululainen tottui hiihtämään koulumatkatkin.

On hyvä, että koulussa on monipuolista liikunnanopetusta, mutta ei pakolla.

catariina

 

 

 

 

Kataris kirjoitti 04.02.2010 - 08:00
Samaa mieltä kanssasi.
Miksi koulussa suorastaan tapetaan nuorilta into hiihtämiseen!
Ei riitä käsittääkseni (riippuu kai paikkakunnastakin) se, että hiihdät vaikka sitten hitaasti liikuntatunnilla, mutta sinun tulisi kuulua johonkin urheiluseuraan ja osallistua vielä kilpailuihinkin jotta se vaikuttaisi numeroasi nostavasti! (toki kisassa tulisi niittää sitä menestystä!)

Itse olen pitänyt hiihtämisestä jo pienestä pitäen, mutta koulussa se into kyllä hieman laantui. Joka kerta hiihdin verenmaku suussa. Nyt en omista enää sukia (ovat jääneet monotkin pieniksi, samoin koko suksipaketti) enkä kyllä tässä tilassa ensisijaisesti olisikaan ladulle lähdössä, en ilman synnytyslääkärin ja kätilön mukana oloa.
Marjut kirjoitti 04.02.2010 - 09:43
Meillä ei kumpikaan lapsi halunnut koulussa hiihtää, mutta oli pakko.

Minut itseni vieroitettiin hiihdosta tehokkaasti koulussa. Vasta viime talvena lähes 40. vuoden jälkeen tunsin lähes pitäväni hiihdosta.
Anitta kirjoitti 04.02.2010 - 10:43
Onneksi mua ei koulussa pakotettu hiihtämään. Meillä käveltiin silloin kun toiset hiihti. Hiihtokilpailuihin piti kyllä osallistua ja olin aina viimeinen. Tosin luokallani oli vain kaksi tyttöä ja se toinen oli parempi. Mutta, mutta... minä olin siis aina viimeinen, en toinen. Paitsi kerran olin toinen ja silloin palkinnon saikin ensimmäinen ja viimeinen eli en siis minä. :(
Mahoton kakara kirjoitti 04.02.2010 - 11:35
Kuudennella luokalla tuli hiihtämään opeteltua, tai ainakin melkein. Seuraavan kerran hiihdin armejassa. Olen lähdössä 12-14.2 Tahkolle ja suksetkin on jo lainattu latuja varten. Pikaisesti laskien hiihdän kymmenen vuoden välein, keskimäärin. Ei varmaan kannata omia suksia ostaa...
Anonyymi kirjoitti 04.02.2010 - 16:00
Ehkä pojan kannalta parempi opetella hiihto nyt koulussa kun myöhemmin armeijassa.
villasukka kirjoitti 04.02.2010 - 18:58
Miut koululiikunta vierotti kaikesta liikunnasta. Aina piti kilpailla, kävin lukioni sellaisessa koulussa, missä oli sekä meitä tavallisia, että urheilulukiolaisia samoilla liikunnantunneilla - tunsin itseni aina huonoimmasta huonoimmaksi.
Helmis kirjoitti 08.02.2010 - 14:46
Mä taas ymmärrän jonkun verran opettajien kantaa.. Aina löytyy joku, joka ei tykkää koriksesta, voimistelusta, juoksusta, hiihdosta, luistelusta jne. Ei opet oikein voi aina keksiä jotain varaohjelmaa niille, joita just se sovittu (= opetussuunnitelmaankin kuuluva) laji ei satu kiinnostamaan. Oppia voi ja jopa tykkäämäänkin voi ruveta. Mut ei tietty sais olla jotain määrällistä pakkoa, hiihtää voi "sunnuntaityyliinkin" eli vähän vähemmän ja taitojen mukaan.. Toivottavasti ainakin :).
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Angorina at gmail.com

Äitinä, sijaisäitinä, mummina ja käsityöyrittäjänä. Pieniä hetkiä ja ajatuksia.

Meidän perhe

minä, Catariina 59 v.

Lapsia maailmalla:

Vanhintytär ja Isäntänsä  Pohjanmaalla ja neljä mummin kultaa:

-Eemeli 14v.  Pietari 13 v. Josefina 11 v ja Ilona 5 v.

Perämiespoika merenrannalla kera oman vaimon ja Taapero-pojan ja poikavauvan

Mahoton kakara vm-77 

Amandanäiti ja Amanda 7 v 

Laivakokkityttö Ellu, avo, tyttövauva,  kissakin

Ruskeasilmäinen tyttö länsirannikolla sekä avo ja  Jaakko 7v ja ihan uusi poikavauva vm. 2010

Punatukkainen tyttö,

"Pikkuveli" VeeJii

Se SeitsemäsEero -89   Kemissä opiskelee 

KuopusOtto -90  intissä  nyt 11.01.2010 alk.

Isomurkku 16v.   Pikkumurkku 14v. ja  Pikkumatami 9 v. 

Koira: monirotuinen Vinski 13 v. Kissat :Vanha Rouva Burmalainen 15 v. sen tyttären poika Lumi, 2v =Pikkumatamin aaarre

Tullaan tutuiksi.

laskuri 10.05.2008
Kävijälaskuri

Kävijälaskuri

kirjojen maailmani

Luen kyllä koko ajan, mutta olen unohtanut koko laatikon

2008 yöpöydällä tai luettuja, suurin osa on  eri blogeista bongattuja vinkkejä.

 Nunna Kristoduli : "Arkkipiispa Paavali  hengellisen lapsensa silmin"  Uudenlainen  kertomus Arkkipiispa Paavalista, kirjoittajan oma kokemus ja  muistelmat  ovat vahvana.

Panu Rajala: Senaatin ratsumies. Aloitin mutta lukematta jäi.
Mauri Sariola : Koltan uni,  Kirjastoautolta tarttui mukaan isotekstinen versio,kivaa helppoa luettavaa sukankudin kädessä.
Pirjo Tuominen :Mies metsätiellä , kevyttä jännitystä neuleen kanssa.

Kuuntelin cd kirjat Reijo Mäki:"Nuoruustango" ja Kjell Westö:"Missä kuljimme kerran" Jälkimmäinen herätti kyllä monenlaisia  ajatuksia itsenäisyyteemme alkuajoista, nyt  jatkan samaa linjaa kuuntelemalla Väinö Linnan "TäälläPohjantähden alla".Tuttua tekstiä jo nuorena luettuna ja filmiltä nähtynä.

Dekkarisarjassa luin :
Anna Jansson: "Hopealantti"
Leena Lehtolainen  "Veren vimma"

Pirjo Tuominen "Nukkeleikki"  kevyttä, nopeaa luettavaa, tuon allaolevan historian  rinnalla.

Carl von Linne "Lapinmatka" 1732

Pertti Virtaranta:"Vienan kyliäkiertämässä."
Pertti Virtaranta: "Polku Sammui" Vienalaiskylien vaiheita rajan molemmin puolin. Palaan Virtarannan kirjoihin aina uudelleen.Vanhat valokuvat, katkelmia karjalan kielellä, karjalankieliset etunimet, luonnonkuvaukset sekä kuva elämästä  eri kulttuurissa eristyneenä. Aina se viehättää. Kuivajärven maisemissa olen vaeltanutkin, tuttuja paikannimiä löytyy kirjasta.

Tuula Sariola: "Hirtetty hiljaisuudessa"  takuuvarmaa kevyttä dekkaria, nopeasti luettavaa.

Anna-Mari Kaskinen: "Minä en sinua unohda" Runokokoelmassa rakastettuja runoja ja uuttakin.

Kuuntelin alkukesällä uusintana radiosta tulleen  Nadjan huoneen, Eeva Kilpi oli haastateltavana.Lainasin  muutama hänen kirjansa, "Tamara" No sanon  että pidin siitä, mutta?
"Häätanhu" on kirjoitettu 30 vuotta sitten ja nyt on ilmestynyt sen jatko-osa "Unta vain". Luin ne peräkkäin, mielessä samalla kirjailijan haastattelu. Minä pidin enemmän Häätanhusta, sen luontokuvaukset ovat elävämpiä kuin uudemmassa kirjassa.Tunnelman naisen ajattelusta Kilpi kyllä kuvaa elävästi.

Sirpa Kähkönen: " Jään ja tulen kevät"  nopeasti luettavaa lähihistorian kertomusta, odotan kirjastoautolta sarjan viimeistä osaa.

Leena Lehtolaista luen mielelläni, nyt oli vanhempi teos "Sukkanauhatyttö" kevyempänä kesälukemisena ja  uudempi "Luonas en ollutkaan". Se oli aika hämmentävä lukukokemus, tuli lähelle.

Lionel Shriver: "Poikani Kevin" Hyvin paljon tämä herätti ajatuksia,mukaansa tempaava vaikeasta aiheesta huolimatta.
Anne Tyler: "Aikaa sitten aikuisina" mielenkiintoinen,mutta minulle aika raskas kesälukemisena.

Eira Pättikangas: "Vain routainen maa"  Pohjalaisella murteella kirjoitettu tarina entisiltä ajoilta, piikojen ja renkien  elämän ja  työnteon elävää kuvausta.  Outoon murteeseen tottuminen vei aikaa, enkä kaikkea varmaan ymmärtänyt. Kokonaisuutena ihan kivaa kesälukemista.

Veikko Huovinen "Havukka-ahon ajattelija"  Jo Mooseksen naurun takia kannattaa kuunnella..Cd kirjana.

 CD Aapeli :"Pikku pietarin piha"  Taas taattua automatka kuunneltavaa. Kaksi kertaa kuunneltiin lasten kanssa.

Sirpa Kähkönen: "Mustat morsiamet" ja "Rautayöt"  Sarjan muita osia odotan kirjastoautolta. Miten nämäkin on jäänyt minulta huomaamatta.

 Anne Tyler "Elämän tikapuilla"  Jokin tuli hyvin lähelle tätä lukiessani.

Solveig Torvik "Äitien veren perintö"   Romaani suomalaissyntyisistä siirtolaisnaisista. Pidin tästä hyvin paljon, kosketti omaa taustaani juuri vahvojen esiäitien kohtalolla.

Khaled Hosseini: " Tuhat loistavaa aurinkoa" Monta viikkoa odotin tilaustani kirjostosta ja parissa päivässä sen luin. Oli pakko vaan lukea ja lukea ja vieläkin olisin jatkanut. Samaa teemaa syyllisyydestä  ja hyvityksestä kuin "Leijapojassa". Lisänä täysin outo maailma, Afganistan.

Tuula-Liina Waris "Rakas"  Mielenkiintoista pyörittelyä, herätti myös pohtimaan  läheisriippuvuutta.
Tuula-Liina Waris " Esiäiti kellarissani"  ihana pakinakokoelma, miten olikin jäänyt aiemmin minulta lukematta.
Aapeli: "Siunattu hulluus"  Cd kirjana  tätä kuunneltiin poikien kanssa automatkalla, olipas hauskaa.

Maijgull Axelsson: "Huhtikuun noita"  Tästä pidin, erikoinen.

Marja-Liisa Lehto: "Tyttösille huviksi ja hyödyksi" Aivan ihana  paperinukkejen historia. Löytyy varmaan lapsuuden tuttuja kuvia  suurten ikäluokkien lapsille.

" Ilmari Kiannon Vienan Karjala"  ja "I.K. Inha Valokuvaaja 1865-1930"  Sekä Lehtinen: "Rahwaan puku" Nämä liittyvät feresien ompeluun, taustatietojahan etsin ja ideaa hiukan erilaiseen feresiin.

"Isä Mitron Sanakirja"  Ortodoksisten käsitteiden ja sanojen sekä elämän  selitystä, kuvituksella.

Khaled Hosseini  "Leijapoika"Kiehtova, mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä.

Torey Hayden.  "Tiikerin lapsi"  ja monta muutakin, nämä ovat  oikeastaan  ammattikirjoja minulle.
Mari Aulanko: "Työ ja elämäni" Ajatuksia herättävää vankkaa tietoa ihmnisestä, työn ja levon yhteensovittamista.

Pirjo Hassinen: "Suistola" Ostin tämän marraskuun alkupuolella,olen aloittanut lukemaan sitä noin kymmenen kertaa, en oikein tiedä miksi en pääse alkua pidemmälle.
 
Bengt Pohjanen: "Jopparikuninkaan poika" Tarinaa Tornionjokilaaksosta.Mielenkiintoinen,erilaisesta elämästä kertova kirja. Bengt Pohjasen elämäntyöstäkin olen ollut kiinnostunut,joksus haluaisin käydä hänen kirkosaan.

Laila Hirvisaari: "Grand Hotel" Joka joulu uusi tältä kirjailijalta.

Munkki Serafim: "Vapaus" Valittu vuoden kristilliseksi kirjaksi,aika vaikeaa ymmärtää, mutta sitkeästi luen pätkän kerrallaan.

näistäkin iloitsen

Nyt on valmiit neuleet päivittämättä

Toiminimi Angorina

Y-tunnus, 1207011-0.

Minulla on siis myynnissä pieniä eriä Angorilla nimen alla kulkevia lankoja. Pirtin kehräämön kanssa olen tehnyt yhteistyötä lanka-asioissa jo 15 vuotta. Aloitinhan käsityöläisyyteni angorakaneja kasvattamalla. Nyt kaneja ei enää ole, joten ostan kaiken materiaalin, josta yhdessä kehräämön kanssa sitten suunnittelemme  langan. Lampaanvilla tulee joko kehräämöltä tai sitten ostan sen suoiraan tuottajalta, kuten karitsanvillojen kanssa teen. Villa pestään hyvin kevyesti, joten siinä on  yleensä jonkinverran lanoliinia mukana.

Minun lankoihin ei lisätä koinsuojamyrkkyjä eikä niitä ole käsitelty nyppyyntymisen tai vanuttumisen estoilla. Hankaantumisen kesto on sama kuin  lampaanvillassa. Myös kehräämöllä laitetut solmut tulevat  lankaan mukaan. Langoissa on pieniä vaihteluita paksuudessa.

Angorilla Angoraa löytyy 2 ja 3 säik. valkoisena ja harmaana, myös  vaalean ruskeana. Angoraa siinä on 30-50 %. Karstalanka  100 gr 12

Angorilla Silk on vaaleanruskeaa   silkki on tilattu A-K Tetriltä  ja sitä on 30 %. 2-säikeistä kampalankaa, metrejä 100 gr:ssa yli 400m.  100 gr 13 €

Angorilla Alpakka on valkoista 2 säik. (450 m 100 gr:ssa) Alpakkaa siinä on 30 % ja se on pehmeää, myös A-K Tetriltä tilattua.  Kampalanka 100gr  13€

Angorilla Karitsassa on valkoiseen karitsan villaan (Määkkylän lammastilalta) kehrätty karstalangaksi, jossa edellisten kehräyksien "jämät". Eli siinä on hiven angoraa, alpakkaa ja silkkiä. Väri on  harmaaseen vivahtava valkoinen. Sitä on  2 ja 3 säikeisenä.  100 gr 12 €

Angorilla Koirankarva on Bernoban Kennelin koirankarvoja lisättynä lampaanvillaan, sitä on 3 säik. karstalanka ja värit vaihtelevat valkoista tummaan.  100 gr vyyhdeissä 10 €

Angorilla Pellava 2 ja 3 säik. on vaalean pellavan väristä karstalankaa ja siinä on suomalaista kuitupallavaa 50 % Myös pieni erä tummaa löytyy.  100 gr vyyhdissä 11.50 €

 

Kirjekuoressa lankanäytteet   kaikista 3€

Osa langoista on 100 gr vyyhdeillä, osa on rullattu kerille, osa on kehräämön kartioilla, joista voi keriä pienenkin nyssäkän. Esim rannelämmittimet saa A-Alpakasta 30 gr.  Vähän paksummmat A- Angorasta  50 gr.

Keskikokoinen kolmiohuivi tulee 100gr:sta Angorilla silkiä.

Kaikki vaaleat langat soveltuvat värjäykseen, jossa otetaan huomioon lampaanvillaan lisätty erikoiskuitu.

 

 tiedustelut     angorina at gmail.com

catariina