Eilen siis vietin vapaapäivää, vein kaksi poikaa Heinävedelle judoilemaan. Majoitus koulun lattialla , ruokailu koulussa ja harjoituksia viisi päivää.. mukana huippuvalmentaja ja A-nuoria Virosta. Innostus ja jännitys oli pojilla kova.
Kippoja Kerman Saven tehtaanmyymälään en ehtinytkään katsomaan, mutta toisella kertaa sitten. Sieltä saa poistopoistoja edullisesti.
Vietin aikaani Uudessa -Valamossa. On pahin turistiaika ja oli vielä kirkollinen juhlapäivä ja piispakin paikalla, joten väkeä oli paljon. Kiertelin paikat ja söin hyvän lounaan, katselin ihmisiä. Se on mielenkiintoista silloin kun on aikaa.
Lopulta kyllästyin levottomaan ilmapiiriin hälisevine turisteineen , joita bussilasteittain kulki pikakierroksella. Lähdin mielipaikkaani luostarin hautausmaalle. Siellä eivät turistit viihdy, vain joku yksinäinen kulkija.
Kirjailija Pentti Saarikoski on haudattu sinne, samanlainen puuristi on hänellä kuin muillakin, vaatimaton hiekkakumpu, jossa muutama kukka. Mutta myös tervehdyksiä, paperille kirjoitettuja lappusia, kaularisti ja kyniä. Vissypullokin oli tuotu.
Olen miettinyt mistä tuo tapa tuoda jotakin haudoille juontaa alkunsa, oletan, että se on jotakin hyvin vanhaa. Kristinusko tuli Suomeen aikoinaan kahdelta suunnalta. Lännestä katollisuus, joka puhdisti ja kielsi kaiken pakanallisen läntisen Suomen alueella. Idästä tuli ortodoksisuus eli kreikkalaiskatollisuus kuten ennen sanottiin ja se taas hyväksyi vanhat kansan tavat osaksi uskontoa.Vainajalle on kaikkialla maailmassa aikojen alusta pantu mukaan tarvekaluja ym.
Ja tämän ajattelun pohjalla näen iloisena ja viehättävänä asiana kynät ja vissypullon hautausmaalla. Minun piponi ei ole kireä enää, vaikka joskus nuoruudessa elikin hyvin tiukkojen uskonnollisten vaatimusten ohjauksessa. Olen oppinut ajattelemaan itse.
Tässä on Grobu. Hirsistä tehty lautakattoinen koristeltu rakennelma haudalla. Sen perinne ulottuu myös lähes tuhannen vuoden taa pakanallisiin aikoihin Venäjän Karjalaan ja Suomen itäisiin karjalaiskyliin. On ajateltu, että Grobu olisi ollut vainajan suojana villieläimiltä talviaikoina kun ei hautaa voinut kaivaa. Sinne tuotiin myös ruokaa vainajalle. Olen nähnyt hyvin vanhoja lahonneita grobuja Suomussalmen Kuivajärven Kalmosaaressa ja Ilomantsin Hattuvaaralla. Nykyään uusia Grobuja on ortodoksien haudoilla.
catarina
