Joensuun Käsityöterapeuttien joukossa on aina nauru herkässä, tehtiinpä mitä vain. Pohjois-Karjalassahan ollaan ja kuulemma Hämeestä kotoisinkin oleva muuttuu vähitellen iloiseksi, avoimeksi, puheliaaksi karjalaiseksi. Alan tulla riippuvaiseksi tästä upeasta porukasta. Lauantaina meitä kokoontui kymmenkunta kiinnostunutta opettelemaan värttinällä kehräyksen alkeita Joensuun Taitokeskuksen tiloihin.
Tästä se alkaa, värttinä pyörii, sormet aluksi ihan solmussa, miten päin pyöräytetään, nyt se katkeaa, miten liitetään yhteen, nyt tulee kierrettä liikaa.
Ihanan värisestä villasta syntyi persoonallinen lanka. Eihän näitä enää tarvi merten takaa tilailla. "kotimaista kolinetteä"
Kamerat oli esillä ja hymy herkässä
Mulla syntyi pikku pätkiä käytettäväksi johonkin tulevaan (vielä keksimättömään) projektiin, mutta jotain jäi värttinäänkin.
Kotona sitten illalla saunan jälkeen piti vielä kerrata tuon punertavan kehruutuotoksen kaveriksi vihertävää hahtuvaa. Kokonaispaino langalla on 19 grammaa!! Metrejä en laskenut, tex lienee kaksi paitsi ne sykkyrät joiden kohdalla se on neljä. Täydellistä lankaa ulkonäöltään on ehkä pari kymmenen sentin pätkää, koko "vyyhdissä" mutta nekin on aika kovaa. Hm.
Ei tämä oikein taida olla mun laji, vaatii paljon harjoittelua. No ajanhan voi elämässään aina järjestää uudelleen. Elämä on valintojen mahdollisuutta. Ehkä jatkan.
Voi kun olisi kiva porukassa tehdä tuollaisia juttuja useimmin, se innostaisi opettelemaan noita vanhoja kädentaitoja. Mieleen nousee heti, että sen verran ainakin opettelen, että lapsilla on mahdollisuus kokeilla tuotakin. Tervetuloa vaan tytöt ja Mahoton kakarakin kehräämään.
catariina
