Pääsiäisviikolla satoi vielä uutta valkeaa lunta, majavanmetsästäjät liikkuivat eräsuksineen näissä Polvikoskenkin maisemissa, jossa tumma vesi sai vastakohdan yöllä sataneesta lumesta.
Hiihtolatuni kulki vielä lähes metrisessä hangessa, jossa koivut olivat kumartuneet kuin pääsiäiskirkossa. Pitkät siniset varjot hangella tuovat oman sävynsä lumeen. Muutaman päivän aurinko vapauttaa koivutkin taas pystypäin uuteen kasvuun. Ne jotka talvesta taas selviävät ovat sitkeämpiä ja vahvempia tulevina aikoina, niin se on meidän ihmistenkin kanssa, nostetaan pää pystyyn, kevät tulee.
Tässä ladulla päivä hiihtoni jälkeen oli tavattu talviuniltaan herännyt karhu. Elämä alkaa luonnossa. Suden jälkiä seurasimme myös hiekkaisella sivutiellä useita kilometrejä, ne erottaa koiran jäljistä siitä, että susi mennä jolkottaa suoraan , mutta koira poikkeilee haistelemaan puolelta toiselle.
Tässä on joskus kauan sitten ollut metsäpalo, jäljellä on juurestaan kulottunut kanto, johon tikka on kiilannut kävyn, huomattavasti helpompi siitä on siemenet nokkia kun se on jossain kiinni, ihmellinen on luonto.
Tässä näkyy miten tikka on tehnyt kolon tsasounan kupoliin. Milloinkahan museovirasto häätää sen pois.
Parhaita hetkiä luonnossa on istua hetki tulilla. Vaikka tämän metsähallituksen järjestämän nuotiopaikan saavuttamiseksi piti kahlata lähes puoli kilometriä hangessa, joka upotti metrin.Onneksi minulla oli vaelluskengät, niihin ei lumi päässyt sisälle, housunlahkeet vain kastuivat märässä lumessa. Mutta kun oli päätetty, että sinne mennään. Puut olivat kauniisti katoksen alla, vessa erämaassa oli huippusiisti, kirves oli onneksi mukana ja tuohella puut syttyivät, vaikka alla oli metri lunta. Kelopölkyt löytyivät istuimiksi ja hiljaisuus oli täydellinen.
Lomasta jäi upea rakko kantapäähän ja rasitusvamma toiseen nilkkaan, mutta parasta oli elää luonnossa juuri viimeiset yöpakkaset, kulkea hankikantoisella jäällä aamuvarhain pilkillä, vaikka ahven ei nyt ollut narrattavissa.
Hiihtokilometrejä tuli vain parikymmentä, mutta muuta vaellusta erämaassa kertyi n.70 kilometriä. Pari päivää oli hieman räntäsateista, mutta aurinko palkitsi muina päivinä ruskettamalla nopeasti.
Niin ja se feresin pitsi, iltaisin tuli saunan jälkeen istuttua puikot kädessä, pitsiin kertyi pituutta 84 senttiä, leveimmältä kohdaltaan pitsi on 5 senttiä.
arkeen totuttelemassa
catarina
