Pienet kädet kaulivat kakkaraa pulikalla, puuro levitetään tarkasti piirakkapohjalle  ja sitten hauskin osa: nipistellään reunat kiinni.
Meillä leivottiin eilen karjalanpiirakoita. Ne olivat hyvin persoonallisen näköisiä. Varmaan joku  7-vuotias karjalaistyttö sai  aikaan taideteoksia näihin verrattuna  sata vuotta sitten, mutta hänellä olikin  oikeat opettajat, sukupolvien perinneoppi siirtyi jo  pienenä.
1294768.jpg
Äitini äidin sukuni on Pohjois Karjalasta, mutta varsinainen karjalainen ruokaperinne ei ole kuulunut  lapsuuteeni länsirannikolla. Jostain syystä , olisko hiukan karjalaisia geenejä? olen siitä kuitenkin ollut aina kiinnostunut ja kun  siellä ihanassa opinahjossani Porin Tyttölyseossa oli hyvin perinteitä rakastava ja innostava kotitalousopetus niin  karjalanpiirakat olen siitä asti halunnut aina silloin tällöin leipoa.

Messuilla on ollut parikin kertaa lapsille piirakkakoulu, joten eipä Pikkumatami tässä kuvassa ihan ensi kertaa ollut piirakkaa rypyttämässä.
Varmaan joku muistaakin niitä hauskoja nimityksiä, joita karjalassa "muodottomille" piirakoille annettiin, olen joskus niistä jossain kuullut.

Illalla sitten katettiin teepöytä ystävänpäivän iloksi naapuriystävälle ja herkuteltiin lämpimillä piirakoilla.

catariina